Sai nimekseen Anni Tuulia Kitinprami





Ristiäisiä edeltävänä päivänä, kun olimme saaneet siivottua ja muutoinkin kodin kuntoon sain puhelun joska pääsisin lähtemään käytännön jäljelle Väinön kanssa. Olimme neljänsiä joita tähän tehtävään kysyttiin, koska toiset joko olivat töissä tai muissa menoissa. No Anoppi sattui vielä olemaan meillä ja hän suostui jäämään lasten vahdiksi, joten pika pikaa lähdin matkaan Siikajoelle. Matkalla sinne mietin että oliko tässä mitään järkeä, kun pitäisi olla kotona neljältä, kun pappi tulee käymään juttelemaan seuraavan päivän ristiäisistä. No koska hullua ei paljon ollut tarvinnut houkutella se oli jo matkalla. Hienosti Väinö jäljesti sen pätkän minkä metsämies halusi, mutta tällä kertaa emme nähneet kaatunutta hirveä, vaan totesimme ettei laukaus ollut vahingoittanut eläintä kuolettavasti ja näin muukin hirviporukka sen totesi. Kaasupohjassa takaisin kotiin ja olin kotona noin kolme minuuttia ennen pappia.
Olin oikein tyytyväinen koiran työskentelyyn.

Seuraavassa kuvassa meidän selkänsä loukannut makoilee ottamassa kylmää trauma-alueelle vai liekö se onkin yhdistetty kylmä - kuumahoito?



Unohtamatta tätä ihanaa kuvaa... sain kaverilta ihanan kukkakimpun ja Anni ihanat tossut!