Elämä rullaa radallaan.....
Väinö muuttuu pikkuhiljaa melkoiseksi laiskiaiseksi.... se osaa ottaa elämässä rennosti. Tosin siitä tulee mukavia piirteitä esiin kun "omat pomot" eivät ole kotona. Väinö oli ilmoittanut ja suorastaan vaatinut mummoa aina tarkistamaan mitä vauvalle kuuluu vaunuihin, kun oli itkuhälyttimestä pienikin rasahdus kuulunut. Ei ollut antanut periksi, vaan mummon oli pitänyt avata ovi ja katsoa et kaikki ok ja näin oli taas Väinö rauhoittunut.
Topi komentelee ja käskyttää jo ihan kiitettävästi, mutta auktoriteetti ei vielä riitä. Väinö vähät välittää toisen komentamisista, mutta on varmasti paikalla Topin syödessä jugurttia, koska tietää saavansa purkin nuoltavakseen. Huvittavaa katsottavaa, kun Topi pitää jugurttipurkkia ja Väinö nuolee viimmeiset rippeet purkista. Toki heillä on muutenkin tämä yhteistyö kunnossa, jos ei leipä maistu Topille hän kyllä tietää kenelle se maistuu. Nappulakanisterin kansi on myös muistettava sulke kunnolla, koska meillä asuu pieniapulainen, joka muistaa ruokkia koiraa..... huoh....
Väinö ei ole juuri välittänyt uuden tulokkaan taloon saapumisesta, taitaa vaan ajatella "just, taas tuollainen".

Nautitaan nyt lumesta ja toivomme hartaasti ettei se enää sulais pois, mutta taitaa olla toiveajattelua.

Matti palaili tänään töihin, seitsemän viikon kotona oleskelun jälkeen. Ensin pari viikkoa isyyslomaa ja sitten "muutama" viikko sairalomaa motocross onnettomuuden jälkeen. Onneksi kaikki hyvin ja vain "pienellä" lihasvauriolla päästiin. Arki alkakoot!!!