Kävin aamusella tuossa viereisen koulun pihalla hieman tokoilemassa Jepen kanssa. Otimme seuraamista, joka on alkanut pikkuhiljaa jo luonnistua sekä paikalla oloa, luoksetuloa. Olin aivan tyytyväinen harjoituksiimme ;) Nyt pitäisi alkaa opettelemaan jotain uutta. Iltasella Matti oli käynyt vielä pidemmän lenkin Jepen kanssa. Sää ei vain tänään suosinut... räntäsateessa ulkoilusta suorastaan nauttii ;)  Oli jäänyt jääradallakin ajot hieman lyhyeksi, kun alkoi satamaan. Olivat kuitenkin jonkin verran kerinneet ajamaan ennen sadetta.
Nyt jännitetään muutamia viikkoja syntyykö meille asti pentua vai jäädäänkö odottamaan syksyyn uusinta astutusta toiselle nartulle, joka nyt oli jäänyt tyhjäksi. Harmittavaa sillä ykkösvaihtoehtona oli tämä tyhjäksi jäänyt narttu, mutta toinenkin yhdistelmä on kyllä hyvä.
Nyt eletään sormet ja varpaat pystyssä ja toivotaan parasta.
Mun epäonni vaan jatkuu tai suorastaan tyhmyyttähän tämän on!!! Lähdin hakemaan lauantaina takapihalta lunta saamilleni tulppaaneille ja laitoin pikaisesti vain lipposet jalkaa, kun eihän minun tarvitse ottaa kuin muutama askel ulkona... No minähän astelen reippaana takaovesta ja astun pois rappuselta ja siinä samassa pyllähdän takalistoilleni kukkamaljakko kädessä. Tuli muutama "aikuistensana" ja melkein itku. Oli todellakin nauru kaukana. Voiko tämä olla edes totta!! Odottelin itse asiassa vielä kaveriani lenkille koirien kera, lenkki kyllä tehtiin ja koirat saivat juosta, minun takalistoni tosin kärsi taas jomotuksesta.
Kiitos ihanan työkaverin, kun sai minut jälleen nauramaan, kun totesi
"sinä se olet päättänyt todella lyhentää häntääsi tänä talvena"