On niin hirvittävä tuuli ulkona ettei houkuttele ulkoilemaan, päädyin lämmittämään leivinuunia ja tekemään hyvää ruokaa ja tokoilemaan Jepen kanssa sisällä. Otimme kontaktia, viereen tulemista, istu- maahan- seiso eri variaatioita sekä seuraamista. Kaikki harrastaminenhan on jäänyt aika vähälle Jepen kanssa, ensin minun opiskeluni vuoksi ja sitten tämän talo urakan vuoksi ja ensikesänä on taas autotallin teko ja pihatyöt vuorossa. Nyt olen kyllä päättänyt että Jepelle on annettava aikaa enemmän ensi kesänä ja kentien uudelle koiralle. Enää kun ei tarvitse tehdä niin hirveällä kiireellä.
 Nyt talvella reenataan tokoa, pieni muotoisesti niihin tarpeisiin mitä me tarvitaan ja kesällä teen verijälkeä, jotta nenu saa toimintaa. Kesällä kyllä käydään treenaan myös vähän akilityä ihan vain omaksi iloksi ja haluaisin laittaa Matin ohjaamaan Jeppeä akilityssä, kun mielestäni niiden yhteistyö voisi sujua paremmin. Jeppe kun arvostaa miehiä enemmän kuin naisia, joten olen saanut tämän johtajuus asian kanssa käydä useammankin neuvottelun koirani kanssa. Nyt minusta alkoo jo pikkuhiljaa vaikuttamaan, että Jeppe voisi antaa periksi johtajuus kiistassa eli minä vedin pitemmän korren!
Lähdin eilen ystävien houkuttelemana laukkukutsuille eli kuitsuille jossa myydään käsilaukkuja, aivan uusi juttu kuulemma. No eihän sitä malttinut olla ostamatta uutta laukkua. Ihan mukava kutsu idea kuitenkin. Matkalla Haukiputaalle pysähdyimme Kempeleeseen, josta kävin ostamassa meille verhotangot. Jos tässä pikkuhiljaa jaksaisi alkaa sisustamaankin. Kunhan nuo saa paikoilleen voi alkaa suunnittelemaan verhoja. Tosin Verhotankojen paikkoille saannissa voi kestää hetkisen.... Matilla on ollut tuo vakio töihin meno aika eli 7:n, ikinä kun ei tiedä milloin se kotiin tulee, mutta tänä aamuna tai oikeastaan yöllä puhelin pärähti puol kolme ja ei kun menoksi.... ei kyllä käynyt kateeksi. Tungin itseni vain syvemmälle peiton uumeniin ja jatkoin unia, jotta jaksan valvoa kun yövuorot alkaa.