Miten tässä nyt näin kävi???

Aluksi haluan kiittää Timosen Annea, joka sai yllytetyksi minut ilmoittamaan Väinön VEPE-kokeeseen ja sitten haluan kiittää Martikkalan Minnaa ja Mikaa sekä Heikkisen Katia, heidän kanssa olemme päässeet treenaamaan. Sen verran haluan kuitenkin sanoa, että meidän treenit voidaan laskea yhdenkäden sormilla ja niitäkään ei tarvita kaikkia.

Se tuli vähän äkkiä....... Ollessamme Ruotsissa saimme viestin ettei arpaonni ollut osunut kohdallemme eikä siis paikkaa vepe-kokeessa, olin jo miltei unohtanut koko asian. Perjantaina iltapäivällä puhelin pirahti ja sain kuulla että meille olisi tarjolla paikka kokeeseen, kun peruutuksia oli tullut. No en kauhean kauaa empinyt kun sanoin että otamme paikan vastaan ja siitä se rumpa sitten lähti..... minulla oli tänään iltavuoro enkä saanut vaihdettua sitä kenenkään kanssa, joten töihin oli kerittävä tosin hieman myöhässä. Onneksi kaikki järjestyi ja aamulla matkaan kohti Haukipudasta. Jännitin ihan hirmuna koetta ja yö jäi hieman lyhyeksi. SOVE koiria oli kaksi ja arpaonni suosi meille lähtönumeron 1. Emme siis päässeet näkemään kenenkään suoritusta ennen omaame. Matti toimi apuohjaajana, vaikka olisi saanut ohjata koko kokeen, tais jänistää..... ehkä ensikerralla . Sää oli tuulinen, joten se vaikutti suorituksiin. Meidän parinpisteen vähennys tuli toisesta lähetyksestä esineen viennissä, mutta vika on puhtaasti ohjaajissa, mutta mitäpä tuota jossittelemaan OLLAAN TOSI TYYTYVÄISIÄ. Nyt jaksaa taas hymyillä pitkälle syksyyn. Annen kanssa pidämme meidän motostamme kiinni tästä eteenpäinkin......