Pyhäjoen mejäkokeen mietteitä..... Lauantaina ennen metsään lähtöä saatiin opastusta kuinka jäljet tehdään, pienen luennon verran. Hieno homma! minulle ei ole pahitteeksi saada opastusta, kun koen vielä suurta epävarmuutta jälkiä tehdessä. Jälkiparini oli kokenut, joten oli mukava mennä tekemään jälkiä. Jäljet saatiin tehdä kuivassa kelissä. Lauantaina iltapäivällä alkoi satamaan ja sitä sadetta piisasikin sitten sunnuntaille aamupäivään saakka, joten jokainen koejälki ajettiin vesisateessa. Aurinko alkoikin paistamaan siinä vaiheessa, kun maastosta viimmeiset tulivat majalle. Aamuyöllä ennen kahta herättiin ja lähdettiin kohti koepaikkaa. Meille sattui tunnusmerkinnän tarkistus ja sektorin kolmas jälki. Hommani alkoivat kuitenkin opastuksella, sitten pieni tauko Väinön koejälki ja sieltä suoraan seuraavaan opastukseen. Maastot olivat mukavia mejämaastoja, tosin todella riistarikkaita. Hirvien makauksia oli monilla jäljillä sekä metsäkanalintuja nähtiin ja taidettiinpa nähdä myös mesikämmenen jäljet. Väinöä näyttää vetävän metsäkoneurat ja yksi kummituskin oli matkalla. Liekko muut huomanneet kummitusta, mutta itse hoksasin taas et joku siinä sammalikossa oli, kun siihen piti parikertaa nuuhkaista ja kiertää koko kohta. edellisellä treenijäljelläkin meillä oli ISO kummitus sille piti oikein haukkua. Joo hieman alkaa maalaistollolla viiraamaan korvienvälissä. Ensiviikonlopun koepaikka peruttiin voittajaluokkaan siirtymisen vuoksi. Eihän me olla voittajaluokan juttuja keritty kokeileen. Katsotaan nyt startataanko enää tälle kesälle mejässä. Ehkä EI.

Tämän kesän tavoitteet on saavutettu, joten tästä on mukava jatkaa ja miettiä uusia tavoitteita mihin tähdätä.