Reissussa rähjääntyy ja kotiin on mukava palata, vaikka reissu olikin ihan mahtava. Lähdimme matkaan 1.8 perjantaina ja ajoimme Norjan puolelle Skoganvarren leirintäalueelle yöksi. Lauantaina jatkoimme matkaa Stabbursjoelle, jonne oli noin viiden kilometrin patikointi.
Parkkipaikalta lähdössä patikoimaan.
Noin kaksituntia meni matkassa, kun kävelimme joelle. Me olemme menettäneet sydämemme pohjoiseen ja pohjoisen karuihin maisemiin.
Maisemaa josta saimme nauttia.
Nyt voin sanoa, ettei joka tyttö ole saanut jäämerenlohta ihan itse. Kalaa oli joessa, hyppyjä nähtiin tuon tuostakin ja kyllähän niitä perhoihinkin tarttui. Nyt ei tarvitse vähään aikaan lohta kaupasta kotiin kantaa, sillä kahdenkilon lohessa minkä otimme ylös on ihan mukavasti syömistä kahdelle ihmiselle.
Tiina ja eka lohi 2 kg
Sunnuntai-iltana alkoi vuorokauden rauhoitus, joten maanantaina lähdimme patikoimaan yläjuoksulle ja rauhotuksen loputtua aloimme valua takaisin alas samalla kalastaen. Muutoin kalastelimme leirin läheisyydessä.
Maisemaa yläjuoksulta.
Leiri.
Ruoanlaitossa.
Ruokalevolla.
Kireitä siimoja.
Leiri purettu ja patikointi autolle alkaa.
Päätimme lähteä takaisin aikaisemmin mitä olimme ajatelleet, koska väkeä joelle alkoi tulemaan ihan kiitettävästi. Ilmeisesti tieto että joessa on kalaa oli kantautunut muidenkin korviin. Paluumatkalla yövyimme jälleen Skoganvarren leirintäalueella ja torstaina matkamme suuntautui jo kotiin päin pienien mutkien myötä. Norjan puolella kävimme katsomassa kahta jokea, joiden valloitusta suunnittelemme ehkä tulevaisuudessa. Inarissa kävimme katsomassa Juutuajokea sekä tuliaisostoksilla. Hieman ennen Ivaloa on näköalapaikka Inarijärvelle, joten pysähdyimme katselemaan Inarijärven maisemaa ja tapasimme myös nelikuukautisen alaskanmalamuutin pennun, joka oli todella suloinen.
Maisemaa Inarijärvelle.
Suloinen Alaskanmalamuutin pentu 4kk
Kotona olimme torstaina myöhään yöllä ja koirat olivat hämillään ihmeellisestä kotiin saapumisajasta, mutta onnellisia paluustamme. Kiitämme matkan mahdollistamisesta Päiviä, Raijaa, Untoa, Jennyä, Tyttiä ja Ainoa, jotaka huolehtivat koiriemme hyvinvoinnista ja hoidosta matkamme aikana. Saamme kuulemme lähteä toistekkin reissuun, hoitaja kuulemma löytyy. Suuren suuri kiitos teille kaikille!!!!
Parkkipaikalta lähdössä patikoimaan.
Noin kaksituntia meni matkassa, kun kävelimme joelle. Me olemme menettäneet sydämemme pohjoiseen ja pohjoisen karuihin maisemiin.
Maisemaa josta saimme nauttia.
Nyt voin sanoa, ettei joka tyttö ole saanut jäämerenlohta ihan itse. Kalaa oli joessa, hyppyjä nähtiin tuon tuostakin ja kyllähän niitä perhoihinkin tarttui. Nyt ei tarvitse vähään aikaan lohta kaupasta kotiin kantaa, sillä kahdenkilon lohessa minkä otimme ylös on ihan mukavasti syömistä kahdelle ihmiselle.
Tiina ja eka lohi 2 kg
Sunnuntai-iltana alkoi vuorokauden rauhoitus, joten maanantaina lähdimme patikoimaan yläjuoksulle ja rauhotuksen loputtua aloimme valua takaisin alas samalla kalastaen. Muutoin kalastelimme leirin läheisyydessä.
Maisemaa yläjuoksulta.
Leiri.
Ruoanlaitossa.
Ruokalevolla.
Kireitä siimoja.
Leiri purettu ja patikointi autolle alkaa.
Päätimme lähteä takaisin aikaisemmin mitä olimme ajatelleet, koska väkeä joelle alkoi tulemaan ihan kiitettävästi. Ilmeisesti tieto että joessa on kalaa oli kantautunut muidenkin korviin. Paluumatkalla yövyimme jälleen Skoganvarren leirintäalueella ja torstaina matkamme suuntautui jo kotiin päin pienien mutkien myötä. Norjan puolella kävimme katsomassa kahta jokea, joiden valloitusta suunnittelemme ehkä tulevaisuudessa. Inarissa kävimme katsomassa Juutuajokea sekä tuliaisostoksilla. Hieman ennen Ivaloa on näköalapaikka Inarijärvelle, joten pysähdyimme katselemaan Inarijärven maisemaa ja tapasimme myös nelikuukautisen alaskanmalamuutin pennun, joka oli todella suloinen.
Maisemaa Inarijärvelle.
Suloinen Alaskanmalamuutin pentu 4kk
Kotona olimme torstaina myöhään yöllä ja koirat olivat hämillään ihmeellisestä kotiin saapumisajasta, mutta onnellisia paluustamme. Kiitämme matkan mahdollistamisesta Päiviä, Raijaa, Untoa, Jennyä, Tyttiä ja Ainoa, jotaka huolehtivat koiriemme hyvinvoinnista ja hoidosta matkamme aikana. Saamme kuulemme lähteä toistekkin reissuun, hoitaja kuulemma löytyy. Suuren suuri kiitos teille kaikille!!!!
Kommentit