Tänään oli meidän taipparipäivämme ja hienosti meni! Väinö osoitti taipumuksensa ja NOU1 napsahti. Väinö teki tosi hienosti töitä, eikä välittänyt minun jännittämisestä mitään. Ohjaajalla on helpottunut olo ja nyt on mukava lähtä treenaan nome juttuja, jos me vaikka joskus startataan kokeissa. Ajatus ei luista yhtään on vain niin mahtava fiilis. Päätän raporttini tähän!

Avaan uuden sivun missä näkyy taipparin osa-alueet.

-----------------------------------------------------------------------

Nyt kun on hieman aikaa kirjoittelempa päivänkulusta. Aamulla starttasimme aikaisin liikkeelle kohti Ylikiiminkiä. Olin ottanut variksen sulamaan "kokeneempien konkareiden" ohjeen mukaan ja tein jo kotona pari noutoa. Koepaikalla otin myös pari noutoa vaakulla. "Starttilistalla" olimme neljäntenä. Tuomarin puhuttelun ja sosiaalisen käyttäytymisen jälkeen alkoi odottaminen. Väinö tosin otti jo rennosti tuossa vaiheessa makoili vierelläni, kun tuomari piti alkupuhuttelun ja kävi moikkaamassa koirat. Päivä oli tosi lämmin, joten käytin Väinöä uimassa pari kertaa ennen meidän vuoroa sekä otin hieman tottista just ennen itse koitosta, kun olemme tottistelleet usein ennen treenejä. Kolme edellistä koirakkoa tuli pois ja totesi "ei päästy jäljelle". Mua jo jännitti aika himskatisti muutenkin, vaikka toisaalta päässä takoi "kyllä Väinö osaa". Yritin pitää itseni mahdollisimman rauhallisena ja toimia kuten treeneissäkin. Vesityö ei kauheasti jännittänyt, kun Väinöhän ampaisee veteen ja huutaa kuin laiva lähtiessään ja jos ei olisi taippariotteessa siitä tulisi paukkunouto. Haku oli se mikä enemmän jännitti, koska Väinö ottaa kierroksia vesityöstä niin mukavasti et saako se päänsä tasaantumaan ennen hakua ja nenän toimimaan. Laukauksesta ja heitosta otettiin lisää kierroksia sekä ääntä kehiin (prkl). Hakua Väinö teki tosi hyvin. Hausta ei puuttunut vauhtia ja kun vaakku löytyi SE TUOTIIN KÄTEEN. Piti ihan miettiä et onkohan tämä mun koira, mut kait se oli. Jokaiseen lähetykseen otin koiran sivulle ja olin hetken ihan rauhassa ennen kuin lähetin uudestaan. Väinö oli päättänyt että hän ilmoittaa myös oikeudestaan lähteä työhön ja jokaisella kerralla kuului mahdoton räyh, kun lupa tuli etsiä. Neljä vaakkua haettiin, sitten tuomari pyysi kytkemään koiran ja pienet kommentit tuomarilta sekä kättely "olette päässeet jäljelle". Tässä vaiheessa mun jännitys oli ohi ja mieli korkealla. Onneksi ei ollut sykemittaria... tuntu et voikohan tuo pumppu pysyä enää rinnassa Väinön tehtävien aikana. Tovi jouduttiin odottamaan jälkeä. Tässä vaiheessa saatoin jo syödä eväsleipää. Olo oli rento, istuskeltiin varjossa. Väinökin otti rennosti, makoili ja jopa nukahti välillä mun jalkoihin. Olo oli rento siihen saakka kunnes lähetin Väinön jäljelle ja kun Väinö alkoi jäljestämään, mun rinnassa alkoi taas mahdoton jyskytys. Ihan oli oman näköistä työtä jäljellä eli jäljellä mennään tasan jälkeä pitkin ja takaisin tullaan samaa reittiä kun on mentykkin. Tuomarin kommentti koiran olessa jäljellä "tämä koira näyttää osaavan jäljestyksen". Kani tuli jalkoihin eli sekin tuli huomattavasti lähemmäksi kuin treeneissä. Jospa se mun jännittäminen vaikutti sen verran et riistat tuli käteen.  Nyt on jotenkin tosi mukava alkaa treenata nomea, kun ei ole enää mitään "paineita" vaan voidaan alkaa tekemään töitä sellaisten asioiden eteen mitkä mättää. Kotimatkalla kävin katsomassa yhden koirakontyön alokasluokan kokeessa, joka oli taipparipaikan vieressä. Esimakua, jos mekin joskus........