Vuosi 2011 alkaa olla paketissa ja mitä sitä tulikaan tehtyä? puolet on varmasti jo unohtunut, jos ei ole kalenteriin merkitty. 

Tammikuu alkoi meidän perheessä Matin sairaslomalla. Työtapaturmassa murtunut peukalo piti reilun kuukauden pois töistä. Koko sakki siis pideltiin tammikuun pakkasia kotosalla. Tammikuussa oli Raahen näyttelyt ja siellä kävin turistina katsomassa tollerit.

Maaliskuussa Väinön silmät peilattiin terveiksi ja morsian kävi kaukaa etelä Ruotsista lemmenlomalla.

Maalis-huhtikuun taitteessa olimme Ylläksen mahtavissa maisemissa hiihtelemässä ja lomailemassa. Olin ostanut pitkän tauon jälkeen itselleni perinteisentyylin hiihtovälineet ja ylipuhunut myös Matin ostamaan sivakointivälineet. Matilla olikin ”pieni” tauko hiihtämisestä, oli tainnut edellisen kerran olla suksilla armeijassa. Ei ole katunut ostosta ja innostui todellakin hiihtämisestä. Kylämme hienosti hoidettua latua tuli hiihdettyä monet kilometrit. 

Huhtikuussa Väinö kävi testauttamassa luonnettaan Ilmajoella. Tulokseen olimme tyytyväisiä ja ihan oman koiran näköinen tulos sieltä tuli. En ollut käynyt katsomassa luonnetestiä aiemmin, joten oli todella mielenkiintoinen päivä. 

Toukokuussa Matti aloitti työt uudessa firmassa ja keikkaili viikot Vantaalla tai Kittilässä. Toukokuusta - syyskuun puoleen väliin meillä elettiin keikkaelämää. Syyskuussa Matin työt asettuivat tänne Raaheen.

Ensimmäinen äitinä vietetty äitienpäivä tuli koettua ja ikämittariin tuli pyöreät lukemat.

16.5 Tessie synnytti Väinön ensimmäisen pentueen 2 urosta ja 6 narttua. Pentue syntyi Blazing Fowler`s kenneliin Ruotsiin.

Toukokuussa Väinö pääsi kokeilemaan uutta lajia, nimittäin aloitimme agilityn alkeet Raahen koirakerhon alkeisryhmässä. Vaihtelevasti pääsimme käymään treeneissä, mutta kaikki esteet tulivat tutuiksi. Toukokuun lopulla osallistuimme OSN:n mejä -kokeeseen Muhoksella.

Kesäkuu starttasi Ruotsin mejä-kokeella Gällivaarassa. Oli mukava reissu, vaikka Tornion kaupungin hotellissa ei juuri saanut nukuttua kuumuuden ja öisen katumetelin vuoksi. Parisuhdeterapiaa autossa ;) Aamulla lähdimme varhain ja illalla matkasimme kotiin. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen mejä-koe mihin sain Matin mukaan. Sää suosi meitä mahtavalla rankkasateella, autosta ei poistuttu kuin itse koejäljelle. Toki pitää muistaa, että alkupuhuttelu ja palkintojenjako oli sateetonta aikaa. Tältä reissulta plakkariin tuli SE JVA titteli.

Seuraava viikonloppu olikin varattu Jämsään tollerileirille. Osallistuimme rallytoko ryhmään ja Väinö sai paikan MH-luonnekuvaukseen, joka järjestettiin leirillä. Tänä vuonna tuli tarkasteltua Väinön luonnetta molemmilla ”testeillä”.

Jotta ei viikonloput olisi tyhjänä kalenterissa talkoilin yhden päivän pohjoisen vesipelastuskoirien VEPE-kokeessa Haukiputaalla. Olihan se kiva käydä katsomassa iloista vepeilyä, vaikka ukkonen kierteli koepaikkaa koko päivän. Itse emme ehtineet käydä kertaakaan rannassa vepeilemässä, kaikkeen ei vaan kerkeä.

Heinäkuu alkoi Raahen mejä-kokeella ja muuten olikin hiljaista koirarintamalla. Heinäkuun lopulla laskimme Matin papan viimeiseen lepoon. Hei, Hei, Orvo-pappa!

Elokuun alussa oli tiedossa Norjan turnee eli mejä-koe Norjan malliin. Matkaan lähdettiin kolmen tomeran naisen ja kolmen koiran kanssa. Perjantaina lähdettiin kymmenen aikoihin matkaan ja lauantaina olimme kahden aikaan yllä kotona, että sellainen pikamatka Norjaan. Matka sujui hyvin ja hieman meidän ”sopu sijaa antaa ja läheisyys lämmittää” matkustus tapaa ihmeteltiin koepaikalla. Autossa siis matkasi kolme uros-koiraa, jotka eivät ole olleet keskenään tekemisissä aiemmin. No Tuloksena tältä reissulta Väinölle NO JVA titteli sekä POHJ JVA. Väinö on myös käsittääkseni ensimmäinen tolleri jolle on haettu Pohjoismaista jäljestämisvalion titteliä, toki koiria on joilla siihen on tulokset, mutta kyseistä titteliä ei vain ole haettu.

Jottei metsässä rämpiminen unohtuisi mejäilimme kolmannen kerran Suomenmaalla Pyhäjoella ja kaikista kolmesta Suomen mejä-kokeesta tuli ykköstulokset. Tänä vuonna ei huippupisteillä , mutta ykkösputki ei vielä mennyt poikki.

Elokuun ehdottomasti suurin juhla oli Topin 1-vee synttärit!!! Elokuun loppupuolella Tiina aloitti työt uudessa paikassa ja on tykännyt uudesta työstään lastenparissa. 

Syyskuun alussa Topi aloitti hoidon Vekkulan-ryhmiksessä Mattilanperällä. Töiden aloituksen jälkeen ei vapaa-ajanvietto ongelmia ole ollut. Lapsi perheen arki tupsahti meidän taloon, kiire hoitoon, kiire töihin, kiire hakemaan lapsi, kiire kotiin, kiire tehdä ruoka, kiire kauppaa……..

Lokakuun alussa tehtiin vaikeaakin vaikeampi päätös. Jeppe nukkui 6.10 ikiuneen sylissäni.  Nämä päätökset ovat niitä koiranomistajan vaikeita päätöksiä mihin me olemme lupautuneet silloin kun olemme koiran hankkineet. Ikävä on edelleen suuri, mutta aika tekee tehtävää. Lokakuun lopulla kävimme Ruotsissa näyttelyssä. 

Marraskuussa Väinö pääsi koirahieroja opiskelijalle kaksi kertaa hierottavaksi. Hienosti osasi rauhoittua hierottavaksi ja takapäästä löytyi hieman jumia. Raahen koirakerhon mejä-kauden päättäjäiset vietettiin Palosaaressa, jonne olin lupautunut valiokakun leipomaan.

Joulukuu on mennyt nopsaa ja joulupukki piipahti myös meidän kotona. Topia ei moinen partamies pelottanut, vaan toimi reippaana apulaisena pukille.

Siinäpä jotain meidän vuodesta 2011, hieno vuosi on takana. Olen saanut seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Joutunut tekemään vaikean päätöksen, mutta myös saanut nauttia hienoista tuloksista. Katsotaan mitä ensivuonna tapahtuu, mitään suunnitelmia ei ole tehty eikä tavoitteita asetettu. Tehdään mitä huvittaa jos huvittaa!!