Ollaan vähän treenailtu pitkän tauon jälkeen miten sitä pitäisi misseillä tulevassa koitoksessa. Näyttelyremmi on kaivettu kätköistä ja pöydällä oloa on harjoiteltu sekä mittaamista. Meillä kun nyt pyritään elämään stressittömästi eli ei heitellä mitään Jepelle vaan keskitymme etsimään. No eipä tuossa kauaakaan mennyt kun Jeppe keksi itse miten hän saa pallon lentämään ja pääsee jahtaamaan sitä. Tyyli on tämä: pallo maahan hieman peruutetaan ja syöksytään kohti palloa etutassut suorina, jolloin se kaikella todennäköisyydellä lennähtää eteenpäin ja saa jälleen syöksyä kohti palloa. Olin tikahtua nauruun kun touhuilimme ulkona ja Jeppe menee pitkin peltoa pallon perässä. Sunnuntai aamuna kävimme parin tunnin lenkin tutkimassa lähimetsien polkuja, mielenkiinnolla mihin ne vievät. Löydettiin kuitenkin kotiin, olen nimittäin hukannut kartan minkä voisi ottaa mukaan tutkimusretkilleni. Kävin myös samaisena päivänä katsomassa noutajien treenejä sekä aloitimme parkkaamaan puita tulevaan latoamme varten. Olihan tuo kovaa hommaa, mutta mitään ei saa ilmaiseksi :) Voihan taivas kuinka minua eilen pelotti olla töissä yövuorossa, kun tuohon naapuri talon kuusiaitaan törmäsi auto. Ilmeisesti rattijuopon hurjastelua, näin tilanteen ihan kokonaisuudessa, kun auto lähti heittelehtimään ja kokeili kuusiaidan kestävyyyttä, harmi vain kuuset olivat tällä kertaa vahvempia. Ilmeisesti kuskille ei käynyt pahemmin, koska häipyi ennen sinivuokkojen tuloa. Kaikkea sitä pitääkin nähdä.