Kuulumisia.....

..... jos niitä on .

Meillä on vietetty oikeaa hiljaiseloa, eli mitään ei ole tapahtunut. Väinön kanssa ollaan tehty pieniä nome harjoituksia, mitä nyt tuossa pihalla on voinut tehdä tai sisällä. Lunta on vielä niin pirskatin paljon ettei tahdo päästä mihinkään. Lenkkipolutkin on ummessa, joten täytyy tyytyä tienreunoja kävelemään. Kaiken kukkuraksi minä olen sairastanut ihan kiitettävästi, joten neljä seinää alkaa jo ahdistaa. Muutaman kerran ollaan päästy hiihtämään metsänsiimeksiin, niin on koiratkin saaneet juosta oikein kunnolla. Makkaranpaisto retki meidän laavulle oli tässä taannoin mieleenpainuva. Tietä laavulle ei ollut aurattu ja lunta oli tullut melko runsaasti, joten lähdimme isäni kanssa traktorilla makkaraa paistamaan. Minulle oli varattu istumapaikka traktorin etukauhasta, johon oli laitettu pari vanhaa sohvatyynyä. Jo heti alkuun tiedoksi kauhassa istuminen on ihan omallavastuulla tapahtuvaa toimintaa ja oikeasti kiellettyä. Koirat eivät tahtoneet bongata millän et mikä homman nimi on, kun akka istuu kauhassa ja heidän pitäisi juosta. Jeppe juoksi melko pitkästikkin umpihankea traktorin edessä ja Väinö taas jolkutteli traktorin jälkeä pitkin. lunta oli vain niin paljon ettei Jepen voimat ihan perille asti riittäneet, joten pysähdyimme ja se hyppäsi kanssani kauhaan loppumatkaksi. Laavulla paisteltiin makkaraa ja otettiin malttiharjoituksena pari laukausta, joihin ei heitetty mitään. Paluumatkan alkaessa Jeppe oli hoksannut jo idean ja hyppäsi samantien kauhaan "minähän en juokse, jo helpommallakin pääsee".Siinä se istua nöpötti ihan mun vieressä kotimatkan. Lähempänä vanhempieni kotia minun oli tarkoitus ottaa koirat remmiin ja kävellä , mutta kun pysähdyimme hyppäsi myös Väinö kauhaan ja niin sitä tulttiin koko konkkaronkka traktorin kauhassa loppumatka. Saatettiin olla hieman huvittava näky. Harmittaa ettei ollu kukaan ottamassa kuvaa meidän matkustus tavasta . Viime viikolla Väinö kävi uusimassa rabiesrokotteensa ja puntarilla 25,5 kg oli painoa. Paljonkohan se mahtaa painaa parin vuoden päästä, kun lihasmassa vielä kehittyy. Väinöllä ei siru ole todellakaan niskassa ja sitä me eläinlääkärin kanssa taas etsittiin ja löydettiin vasemmasta lapaluusta, kunhan muistan aina sanoa et turhaan sitä sieltä niskasta etsii.