Kauden aloitus mejäilyn suhteen tänä vuonna Muhoksen kokeessa. Lauantaina olin tekemässä jälkiä ihan uusiin mejäily maastoihin. Ensimmäistä jälkeä tehtäessä tuntui jo että tätä on tehty ikuisuus ja loppua ei vielä näy, mutta saatiinhan se tehtyä . Tuomari oli todennut oppaalle koepäivänä et olette te saaneet tätä tosiaan tehdä. Toinen jälki menikin sitten nopsaa, vaikka taisimme olla jo melko väsyneitä ja nälkäisiä. Toista jälkeä tehtäessä Väinö piti omaa konserttiaan autossa ja se kuului koko jäljen ajan . Olisin voinut käydä välillä teippaamassa Väinön nenän umpeen, kun otti niin päähän. Lauantai oli lämminpäivä, joten hiki virtasi metsän siimeksessä.

Yöksi jäätiin Kempeleeseen siskoni luokse, vaikka ei me nähty kuin yöllä pikaisesti. Siskontyttöä en myöskään nähnyt hereillä, kun menin niin myöhään ja lähdin aikaisin, mutta sainpahan ainakin ihastella nukkuvaa neljän kuukauden ikäistä Ingaa. Ossin kanssa me sit istuttiin hetki iltaa ennen kuin minä sammuin.

Sunnuntaina herätessäni näytti sateiselta ja sadetta saatiinkin parin kuuron verran, mutta hyvä niin saatiin maastoon vähän kosteutta, vaikka vettä ei märiltä paikoilta tänä keväänä puutukkaan iltapäiväksi aurinko kerkesi lämmittää maaston kohtalaisen lämpimäksi, joten lämmintä oli. Arvonnan suorittamisen jälkeen ja jälkien ajojärjestyksen rukkauksen johdosta Väinön jälki oli sitten se päivän viimmeinen. Työnjako sunnuntaille oli että Jälkiparini opasti jäljet ja minä olin purkajana .Onneksi oma työsarka oli juuri silloin päällä, kun Väinö meni omalle jäljelleen ohjaajansa Juhan kanssa. Lappuja kerätessäni en kerinnyt niin paljon jännittää, kun oli muuta ajateltavaa tosin nopeaa taisi askeleet viedä purkajalla . Koepäivä venähti yllättävänkin pitkäksi ja tuloksia saatiin odottaa. Meidän tuloksessa olikin odottamista, kun se yllätyksekseni luettiin päivän viimmeisenä. Väinölle siis toinen VOI1 tulos pistein 49 ja kokeen paras voittajaluokankoira sekä saimme Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen parhaana koirana Alvishirvi kiertopalkinnon. Uskomaton pikkurakki ei sitä näyttänyt haittaavan vaikken itse ollutkaan ohjaajana. Yritin ennen Väinön koesuoritusta pysyä poissa, mutta Juha kyllä sanoi et kyllä siitä näki et V tiesi et mamma jäi tuonne jonnekkin. Tainaakin se oli katsonut ilmeellä et taas se mut hylkäs. Suorituksen jälkeen oli taas mammanpoika, mutta kyllä se aika muikealla ilmeella Juhaakin katsoi, et tuon miehen kanssa mä pääsin töihin. Kiitos Taina ja Juha yhteistyöstä. Koeselostus mejä-tulos sivulla.

Jeppe oli sunnuntaina näyttänyt oman tyhmyyttään kerrakseen . Jeppehän rakastaa palloleikkejä, Matti oli heitellyt palloa ja jossain vaiheessa pallo oli mennyt tonttimme reunalla olevaan monttuun, jossa on Jepelle ihan uitavaksi asti vettä. Jeppehän ei tartu palloon nätisti vaan siihen on aina hyökättävä kaikella terrierin tarmolla, joten se on hieman hankalaa vedessä pallon kelluessa. Siellä oli herra hoopoillut vedessä syöksyen pallon perässä ja yrittäen ottaa sitä suuhunsa, oli sukelleltu ihan kiitettävästi ja lopulta homma oli näyttänyt siltä et koira hukkuu justiinsa pieneen lammikkoon. Matti oli saanut onneksi kepillä ongittua pallon rannalle, jottei käy köpelöti. Olihan se ollut näös kun toinen sukeltaa ja hyökkää pallon perään joka vaan liikahtaa eteen päin ja homma jatkuu kunnes ihminen laittaa pelin poikki..... huh huh.... kyllä me taas naurettiin. Elämä olis tylsää ilman Jeppeä .