Tampereen jukola 2008 tuli koettua. Venlojen viestin aikaan ei satanut vettä, mutta iltasella alkoi satamaan ja sadetta piisasikin sitten koko yön ja aamullakin vielä satoi. Jukolan tunnelma on aina mahtava. Pari vuotta oli nyt välissä etten ole ollut juoksemassa, mutta pitää yrittää päästä juoksemaan taas ensivuonna. Olihan se hienoa, vaikka olenkin nyt väsynyt ja kipeä. Juoksin Saloisten Reipaan kakkos joukkueen ankkurina, matkaa oli 8,1 - 8,2 kilometriä. Matka oli kyllä turhan pitkä, mutta selvisin hengissä maaliin. Tavoitteenani oli päihittää Hanna (rakas siskoni) osuusajassa, mutta tavoitteesta jäin 33 sekunttia, arvatkaapa harmittaako??? ;) Pummattua tuli ihan tarpeeksi tälle kunnolle ja sehän lisäsi vain juostavaa ( lukekaa "lyllerrettävää") matkaa ihan kiitettävästi. Osuuteni loppumatkasta alkoi jo tuntumaan kropassa matkan pituus. Sinnikkäästi loppuun saakka, vaikka en enää loppusuoralla kannustuksista huolimatta jaksanut puristaa vauhtia lisää. Pitää aloittaa jo nyt valmistautuminen ensivuoden venloja ajatellen, jos sitä olisi paremmassa kunnossa ja jaksaisia paremmin taivaltaa osuutensa. Ensivuonna hullu suunnistuskansa kokoontuu Mikkeliin yöttämän yön juhlaan eli JUKOLAAN!

Kotirintamaalla Matti on ahertanut autotallin anturan/kivijalan raudoituksen kimpussa ja Väinö oli apuna, kun taas Jeppe oli Ritvalla perjantaista sunnuntaihin hoidossa. Pojilla olikin virtaa touhuta toistensa kanssa, kun kotiuduin Tampereen reissulta.

Laitan Jukolasta kuvia, kunhan saan ne koneelle. Nyt lupaamani kuvat!!!

Minä itse maalissa, väsyneenä mutta onnellisena.

Ossi saapunut vaihtoon, onnistuneen suunnistuksen jälkeen on helppo tuulettaa!