Koska Oripäähän on täältä Raahesta hieman matkaa, alkoi reissumme jo perjantaina heti töiden jälkeen. Pakkasimme auton valmiiksi ja veimme Jepen hoitoon, koska tämä oli nyt vain Väinön juttu. Ajoimme Hämeenkyröön Kristiinalle ja Timolle yöksi. Kiitos vain yöpaikasta! Lauantaina sitten jatkettiin hieman matkaa ja Oripään metsästysmaja löytyi helposti.
Paikalle oli saapunut kaikki kuusi sisarusta ja heidän omistajansa. Olihan kemuissa mukana myös Lady-äiti ja Zorro-isä omistajineen.
Päivä alkoi kouluttajamme Kati Salosen teoria tunnilla, jossa kävimme läpi taipumuskokeen kulkua ja erilaisia treenimuotoja.
Ensimmäinen tehtävämme oli maltti-treeni, jossa Kati kierteli damin kanssa ja antoi damin ohjaajalle, joka luovuti sen taas takaisin Katille sekä hieman myös nakeltiin dameja pentujen kiusaksi. Seuraavaksi mentiin vuorotellen tekemään muistinoutoa. Väinöllä oli hieman virtaa edellispäivän tekemättömyyden vuoksi, mutta muistinouto meni ihan hyvin ja Kati antoi vinkkiä miten alkaa vaikeuttaa tehtävää. Väinö näyttää nostavan ihan kiitettävästi kierroksia nouto puuhissa ;) eli malttia pitää myös alkaa treenata. Muistinoudon jälkeen koirat autoon ja me ihmiset menimme jälleen oppimaan hakuruudun saloja ja teimme hakuruudun valmiiksi paria varista vaille. Väinö aloitti tämän tehtävän. Hakiessani Väinön autolta kiusasin sitä hieman variksella, koska se ei ole ollut itsestään selvyys että riistaa otetaan suuhun. Motivoimme ensin kierrellen hakuruudun ja näyttäen että täällä on jotain ja ne pari puuttuvaa varista jätettiin koiran nähden paikoilleen sekä yksi varis heitettiin viimmeiseksi ruutuun. Väinö ampaisi ruutuun luvan saatua ja ampaisikin heti ruudun takaosaan ja hieman jo ruudusta yli, mutta palasi takaisin ruutuun. Ensimmäisen variksen löydyttyä jännitin ottaako se sitä suuhunsa, mutta niin jässikkä vain otti variksen sponttaanisti suuhunsa ja toi sen melkein minulle, toinen varis tuli myös, mutta kolmannen lähtöön tarvi hieman motivointia. Olin niin pirun onnellinen tämän tehtävän jälkeen, että vaikka kaikki muut menisivät läskiksi se ei minua olisi lannistanut. Seuraavaksi me ihmiset kävimme nauttimasta hyvää ruokaa massuihimme. Vuorossa oli laahausjälki kanilla. Me suoritimme vuorostamme tämän osion viimmeisenä, Väinö lähti hienosti jäljelle ja kävi tekemässä hienon kierroksen metsässä, mutta ei nostanut kani. Lähetin uudestaan jäljelle ja sieltähän se kani löytyi. Pakko kehaista, meni muuten tosi hienosti ja maavainuisesti jälkeä. Kani palautui lähelle minua, mutta oli koiralla niin mellevä ilme sitä tuodessa, ettei voinut kuin hymyillä. Kanniskeli sitä edessäni hetken todella pollevana näytellen minkä oli löytänyt. Väinö kantoi kania tovin matkaa majalle päin mentäessä, ihan vain palkinnoksi hienosta suorituksesta. Viimmeisenä muttei vähäisempänä oli vuorossa vesi nouto lokilla. Väinö aloitti tämän tehtävän ja ensimmäiselle lokille hieman etsi lähtöpaikkaa veteen, mutta meni ja haki kuitenkin. Palautti sille rannalle missä minä olin. Toiselle lokille ei enää tarvinnut empiä veteen menon kanssa. Tosi hienosti suoriutui tehtävistä ja olin ylpeä sekä hieman hämmentynyt Väinön tasosta, kuinka hyvin se jo osasi tehtävät. Palautuksi meidän pitää alkaa treenata sisällä, jotta sekin tulisi paremmiksi.
Koko pentue teki hienoja suorituksia, voimme vain olla ylpeitä kuinka hienoja pentuja koko lauma on ;) JES! Toki hieman erinäköisiä he olivat. Toinen oli enemmän isää, toinen enemmän äitiä ja joku puhdas sekoitus kumpaistakin.
Iso kiitos Tiinalle joka järjesti meille tälläisen päivän sekä Katille koulutuksesta, josta meille jäi oppia ammennettavaski tulevaisuuteen. Oli hienoa nähdä koko pentue yhdessä ja heidän omistajansa, me kun emme ole ennen tavanneet. Hienoa oli myös nähdä Lady ja Zorro omistajineen. Zorroa en ollut ennen livenä nähnytkään. Kiitos kaikille hienosta päivästä!!! Otetaan joskus uusiksi!
Waterfox jengiä
Väinö ja kani
Väinö lähdössä vesinoutoon.
Paikalle oli saapunut kaikki kuusi sisarusta ja heidän omistajansa. Olihan kemuissa mukana myös Lady-äiti ja Zorro-isä omistajineen.
Päivä alkoi kouluttajamme Kati Salosen teoria tunnilla, jossa kävimme läpi taipumuskokeen kulkua ja erilaisia treenimuotoja.
Ensimmäinen tehtävämme oli maltti-treeni, jossa Kati kierteli damin kanssa ja antoi damin ohjaajalle, joka luovuti sen taas takaisin Katille sekä hieman myös nakeltiin dameja pentujen kiusaksi. Seuraavaksi mentiin vuorotellen tekemään muistinoutoa. Väinöllä oli hieman virtaa edellispäivän tekemättömyyden vuoksi, mutta muistinouto meni ihan hyvin ja Kati antoi vinkkiä miten alkaa vaikeuttaa tehtävää. Väinö näyttää nostavan ihan kiitettävästi kierroksia nouto puuhissa ;) eli malttia pitää myös alkaa treenata. Muistinoudon jälkeen koirat autoon ja me ihmiset menimme jälleen oppimaan hakuruudun saloja ja teimme hakuruudun valmiiksi paria varista vaille. Väinö aloitti tämän tehtävän. Hakiessani Väinön autolta kiusasin sitä hieman variksella, koska se ei ole ollut itsestään selvyys että riistaa otetaan suuhun. Motivoimme ensin kierrellen hakuruudun ja näyttäen että täällä on jotain ja ne pari puuttuvaa varista jätettiin koiran nähden paikoilleen sekä yksi varis heitettiin viimmeiseksi ruutuun. Väinö ampaisi ruutuun luvan saatua ja ampaisikin heti ruudun takaosaan ja hieman jo ruudusta yli, mutta palasi takaisin ruutuun. Ensimmäisen variksen löydyttyä jännitin ottaako se sitä suuhunsa, mutta niin jässikkä vain otti variksen sponttaanisti suuhunsa ja toi sen melkein minulle, toinen varis tuli myös, mutta kolmannen lähtöön tarvi hieman motivointia. Olin niin pirun onnellinen tämän tehtävän jälkeen, että vaikka kaikki muut menisivät läskiksi se ei minua olisi lannistanut. Seuraavaksi me ihmiset kävimme nauttimasta hyvää ruokaa massuihimme. Vuorossa oli laahausjälki kanilla. Me suoritimme vuorostamme tämän osion viimmeisenä, Väinö lähti hienosti jäljelle ja kävi tekemässä hienon kierroksen metsässä, mutta ei nostanut kani. Lähetin uudestaan jäljelle ja sieltähän se kani löytyi. Pakko kehaista, meni muuten tosi hienosti ja maavainuisesti jälkeä. Kani palautui lähelle minua, mutta oli koiralla niin mellevä ilme sitä tuodessa, ettei voinut kuin hymyillä. Kanniskeli sitä edessäni hetken todella pollevana näytellen minkä oli löytänyt. Väinö kantoi kania tovin matkaa majalle päin mentäessä, ihan vain palkinnoksi hienosta suorituksesta. Viimmeisenä muttei vähäisempänä oli vuorossa vesi nouto lokilla. Väinö aloitti tämän tehtävän ja ensimmäiselle lokille hieman etsi lähtöpaikkaa veteen, mutta meni ja haki kuitenkin. Palautti sille rannalle missä minä olin. Toiselle lokille ei enää tarvinnut empiä veteen menon kanssa. Tosi hienosti suoriutui tehtävistä ja olin ylpeä sekä hieman hämmentynyt Väinön tasosta, kuinka hyvin se jo osasi tehtävät. Palautuksi meidän pitää alkaa treenata sisällä, jotta sekin tulisi paremmiksi.
Koko pentue teki hienoja suorituksia, voimme vain olla ylpeitä kuinka hienoja pentuja koko lauma on ;) JES! Toki hieman erinäköisiä he olivat. Toinen oli enemmän isää, toinen enemmän äitiä ja joku puhdas sekoitus kumpaistakin.
Iso kiitos Tiinalle joka järjesti meille tälläisen päivän sekä Katille koulutuksesta, josta meille jäi oppia ammennettavaski tulevaisuuteen. Oli hienoa nähdä koko pentue yhdessä ja heidän omistajansa, me kun emme ole ennen tavanneet. Hienoa oli myös nähdä Lady ja Zorro omistajineen. Zorroa en ollut ennen livenä nähnytkään. Kiitos kaikille hienosta päivästä!!! Otetaan joskus uusiksi!
Waterfox jengiä
Väinö ja kani
Väinö lähdössä vesinoutoon.
Kommentit