Matkamme Naantaliin pentuja katsomaan alkoi viideltä aamulla 26.4 ja ennen puoltapäivää olimme jo perillä katsomassa suloisia pentuja. Tiina näytti myös lokkia pennuille ja sai nähdä miten pennut reakoivat moiseen otukseen. Pari uroksista oli jo valittu tiettyihin perheisiin ja sain miettiä kolmesta uroksesta mikä olisi mieluisin. Kaksi niistä jäi oikeastaan mieleen, toinen oli se millä ei ollut valkoista rinnassa ja toinen oli se jonka pää oli hieman kapoisampi (tämä jälkimmäinen jäi kuitenkin kummittelemaan minun mieleeni enemmän), vaikka sanoinkin Tiinalle että se rinnasta merkitön olis ehkä mun suosikki. Onni tässä hommassa on se ettei minun tarvitse itse tehdä päätöstä mikä pennuista meille tulee, vaan jätän päätöksen teon täysin Tiinan harteille. Harmittaa kun ei tullut otettua jokaisesta vaihtoehdosta enemmän kuvia, kun nyt sattui sellainen kämmi ettei kaikista todellakaan ole kuvia. Olisi ollut mukavaa katsella kuvia ja mietiä mikä näistä kolmesta meille tulee. No onneksi voin käydä Tiinan kotisivuilla katselemassa kuvia. Kaikki kolme olivat ihania ja varmasti hyviä vaihtoehtoja. Matti totesi kotimatkalla, että kyllä sen pitäisi olla sellainen "possu nokka" tarkoittaen että nenä olisi vaalea ei tumma. Minulle taas on aivan sama minkä värinen nenä tulevalla koirallamme on. Kotimatkalla pysähdyimme ensin Alastaron moottoriurheiluradalle katsomaan ja siellähän oli autoja ajamassa. Noin puolituntia katsoimme autojen menoa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Matkasimme Naantaliin tien nro 8 kautta, joten takaisin kotiin ajelimme pienempien teiden kautta. Aikaa matkoihin meni samanverran, jos vähentää tulomatkalla olleet pysähdykset. Matti halusi muistella niitä reittejä joita oli ajellut hieman isommalla kuormalla, silloin aikanaan kun ajoi rekkaa. Oli kyllä huomattavasti mukavampi matkustaa pienempien teiden kautta, on tuo kasitie aika tylsä ajaa;) Sievissä jouduimme puhallusratsiaankin. Kymmeneltä illalla olimme hakemassa Jeppeä, joka oli jo kuulemma alkanut odottamaan meitä illansuussa. Reissu oli mukava ja ilmakin suosi ajamista, tosin olisihan se ollut mukavaa olla ulkona, mutta joskus näin. Kilometrejä tuli päivän aikana noin 1200 km, joten ihan mukavasti. Tunnollisesti Matti ajoi koko matkan ja minä istuin vänkärillä, huomiotavaa on se eten nukkunut matkalla laisinkaan, vaikka olenkin autossa nukkumisen mestareita. Kolmen viikon päästä sama reissu olisi tehtävä uudestaan hakemaan pentu kotiin. Siihen asti jännitetään kuka penntuista meille muuttaa.