Sai nimekseen Anni Tuulia Kitinprami





Ristiäisiä edeltävänä päivänä, kun olimme saaneet siivottua ja muutoinkin kodin kuntoon sain puhelun joska pääsisin lähtemään käytännön jäljelle Väinön kanssa. Olimme neljänsiä joita tähän tehtävään kysyttiin, koska toiset joko olivat töissä tai muissa menoissa. No Anoppi sattui vielä olemaan meillä ja hän suostui jäämään lasten vahdiksi, joten pika pikaa lähdin matkaan Siikajoelle. Matkalla sinne mietin että oliko tässä mitään järkeä, kun pitäisi olla kotona neljältä, kun pappi tulee käymään juttelemaan seuraavan päivän ristiäisistä. No koska hullua ei paljon ollut tarvinnut houkutella se oli jo matkalla. Hienosti Väinö jäljesti sen pätkän minkä metsämies halusi, mutta tällä kertaa emme nähneet kaatunutta hirveä, vaan totesimme ettei laukaus ollut vahingoittanut eläintä kuolettavasti ja näin muukin hirviporukka sen totesi. Kaasupohjassa takaisin kotiin ja olin kotona noin kolme minuuttia ennen pappia.
Olin oikein tyytyväinen koiran työskentelyyn.

Seuraavassa kuvassa meidän selkänsä loukannut makoilee ottamassa kylmää trauma-alueelle vai liekö se onkin yhdistetty kylmä - kuumahoito?



Unohtamatta tätä ihanaa kuvaa... sain kaverilta ihanan kukkakimpun ja Anni ihanat tossut!

Elämä rullaa radallaan.....
Väinö muuttuu pikkuhiljaa melkoiseksi laiskiaiseksi.... se osaa ottaa elämässä rennosti. Tosin siitä tulee mukavia piirteitä esiin kun "omat pomot" eivät ole kotona. Väinö oli ilmoittanut ja suorastaan vaatinut mummoa aina tarkistamaan mitä vauvalle kuuluu vaunuihin, kun oli itkuhälyttimestä pienikin rasahdus kuulunut. Ei ollut antanut periksi, vaan mummon oli pitänyt avata ovi ja katsoa et kaikki ok ja näin oli taas Väinö rauhoittunut.
Topi komentelee ja käskyttää jo ihan kiitettävästi, mutta auktoriteetti ei vielä riitä. Väinö vähät välittää toisen komentamisista, mutta on varmasti paikalla Topin syödessä jugurttia, koska tietää saavansa purkin nuoltavakseen. Huvittavaa katsottavaa, kun Topi pitää jugurttipurkkia ja Väinö nuolee viimmeiset rippeet purkista. Toki heillä on muutenkin tämä yhteistyö kunnossa, jos ei leipä maistu Topille hän kyllä tietää kenelle se maistuu. Nappulakanisterin kansi on myös muistettava sulke kunnolla, koska meillä asuu pieniapulainen, joka muistaa ruokkia koiraa..... huoh....
Väinö ei ole juuri välittänyt uuden tulokkaan taloon saapumisesta, taitaa vaan ajatella "just, taas tuollainen".

Nautitaan nyt lumesta ja toivomme hartaasti ettei se enää sulais pois, mutta taitaa olla toiveajattelua.

Matti palaili tänään töihin, seitsemän viikon kotona oleskelun jälkeen. Ensin pari viikkoa isyyslomaa ja sitten "muutama" viikko sairalomaa motocross onnettomuuden jälkeen. Onneksi kaikki hyvin ja vain "pienellä" lihasvauriolla päästiin. Arki alkakoot!!!

 

Niinhän sitä voi luulla, mutta todellisuus on toinen. En vain ehdi päivitellä ja edelleen kismittää kadonneet kuvat, joten päivitys innostus nolla. Tosin ei meillä nyt niin kauheasti ole päivitettävää ollutkaan.
Tosin neljä viikkoa sitten 10.9.2012 meidän perheeseen tupsahti seuraava kaveri.


Pieni tytöntylleröinen 3350g 49 cm maanantai-illan pienokainen.



Torstai-iltana Matti haki meidät kotiin.








Isoveli sai lahjaksi hienon motin!



Meidän pienet rakkauspakkaukset.

Tyttö on ollut tähän asti kiltti ja tyytyväinen vauva. Nukkuu, syö ja murisee, harvemmin kuulee hänen itkevät.